Elinympäristö

Kasvinsyöjänisäkkäät, kuten kaikki muutkin eliöt, eli elävät olennot, elävät sellaisessa elinympäristössä, missä on niille ruokaa, eli ravintoa. Kasvinsyöjät hakeutuvat reheville paikoille, missä syötävää on paljon. Elinympäristö ja ravinto kulkevat siis käsikkäin!

Kasvinsyöjänisäkkäät elävät esimerkiksi metsissä (havumetsä, lehtimetsä, sekametsä, tundra), pelloilla, soilla (aapasuo, neva, räme, letto, luhta jne.), kosteikoilla ja pihoilla. Ja kuten jo edellä mainittiin, kasvinsyöjänisäkkkäät elävät sellaisessa ympäristössä, missä on niille ruokaa. Esimerkiksi porot viihtyvät soilla, sillä ne käyttävät ravinnokseen suokasveja, ja peltomyyrät pelloilla, sillä ne pitävät tiheästä kasvillisuudesta ja syövät viljaa. 

Metsät ovat kasvinsyöjänisäkkäiden pääelinympäristöjä. Ne tarjoavat esimerkiksi suojaa, ravintoa ja pesimäpaikkoja. 

Suomessa kaikkien eliöiden on jollain tavalla sopeuduttava kylmyyteen ja muihin luonnonolosuhteisiin. Suomi on kuitenkin hyvä maa elää myös eläimille, sillä täällä on vähän kilpailua ja paljon elintilaa. Elintilan riittävyys on tärkeää, sillä jos samalla alueella elää paljon eläimiä, niin esimerkiksi taudit leviävät ja eläimet alkavat stressata. Stressi vaikuttaa monella tavalla eläimen elämään. Se esimerkiksi , aiheuttaa levottomuutta, syönnin vähentämistä, yleistä hermostuneisuutta, sekä heikentää vastustuskykyä, jolloin eläin sairastuu helpommin.

Metsän kaikista eläimistä muodostuu populaatio. Tässä tapauksessa kaikista kasvinsyöjänisäkkäistä muodostuu metsän kasvinsyöjänisäkäspopulaatio. Tähän populaatioon kuuluu paljon yksilöitä. Yksilö on yksi eläin, esimerkiksi yksi rusakko. Metsän kaikki rusakot muodostavat yhdessä rusakkopopulaation. Populaation koko voi vaihdella, esimerkiksi tautien, petoeläinten ja ravinnon määrästä johtuen. Tällaista kutsutaan jaksottaiseksi kannanvaihteluksi.

Populaation kasvun ja hidastumisen tuntomerkit
Kiihtyvä kasvu:	Hidastuva kehitys
vähäinen kilpailu elintilasta, ravinnosta,                      pesimäpaikoista yms.	suuri kilpailu elintilasta, ravinnosta, pesimäpaikoista yms.
sopiva tiheys → taudit eivät leviä, ja stressiä ei ole	liiallinen tiheys → taudit leviävät ja stressin määrä kasvaa
petojen ja loisten vähäinen määrä	petojen ja loisten määrä kasvaa
nopea lisääntyminen	hidastuva lisääntyminen
ravinnon määrä kasvaa

Kaikilla kasvinsyöjillä ei ole omaa pesää. Tällöin niillä on yleensä oma reviiri, eli tietty suuri alue, jolla ne elävät. Tätä aluetta ne yleensä myös puolustavat ja sieltä ne hankkivat ravintonsa. Eläimet merkkaavat omia reviireitään eri tavoin. Esimerkiksi metsäkauris voi jättää hajumerkkejä kaivamalla kuoppia tai hankaamalla sarviaan puihin.

Ne joilla on pesä, pitävät siitä tietysti hyvää huolta. Se on niiden koti, jossa ne esimerkiksi kasvattavat poikasiaan ja suojaavat itseään. Pesä on yleensä jokin kuoppa, kolo tai muunlainen rakennelma. Esimerkiksi orava rakentaa pallomaisen pesän korkealle puuhun, jonka se talvella vuoraa lämpimäksi naavalla ja sammalella.

TÄSTÄ linkistä pääset tutustumaan oravan elämään kaupungissa. Ne hyötyvät siellä asumisesta esimerkiksi sen, että ruuan saanti on ympärivuotista. Kaupungeissa oravat saattavat kesyyntyä jopa niin paljon, että niitä voi syöttää kädestä.


Tehnyt: Nea