Sopeutuessaan suomalaisiin olosuhteisiin kasvinsyöjänisäkkäät ovat saaneet asuttavakseen lyhyen, runsastuottoisen kesän ja pitkän ankaran talven. Nisäkkäät eivät voi lintujen lailla paeta talvea useiden satojen kilometrien päähän, sillä niiden liikkuminen on siihen aivan liian hidasta.
Suomalainen talvi on monelle kasvinsyöjänisäkkäälle niin ankara kokemus, etteivät ne selvisi siitä ilman ravintovarastoja. Kasvinsyöjänisäkkäät keräävät kesällä ja syksyllä yleensä siemeniä tai marjoja ravintovarastoihin, koska niitä on helppo kuljettaa. Kuitenkaan kaikkia syksyllä kerättyjä ruokavarastoja ei löydy, sillä usein eläimet eivät muista kätköpaikkoja.
 |
| Eläinten talvista ravinnonsaantia voidaan turvata talviruokinnalla. Riistakameralla napattu kuva peurojen yöllisestä ravinnonhaku reissusta ruokintapaikalla. |
Melkein kaikki kasvinsyöjänisäkäslajit talvehtivat Suomessa aktiivisina, kuten esimerkiksi hirvet ja jänikset. Ne löytävät ravintoa talvellakin luonnosta ja niillä on ravintovarastoja ja talviturkki. Hirvet kokoontuvat talvella alueille, joista saa paljon ravintoa pienellä liikuntamäärällä, esimerkiksi nuoriin metsiin. On tärkeää miten nisäkkäät ovat sopeutuneet lumessa liikkumiseen ja talviaikaiseen ravinnonhankintaan. Hirvellä ja peuralla on pitkät jalat ja suuret sorkat, jotka mahdollistavat paksussakin lumessa liikkumisen. Mutta kauriilla on lyhyet jalat ja terävät sorkat, jotka tekevät paksussa lumessa liikkumisesta vaikeaa. Niiden liikkuminen rajoittuukin vain pienelle alueelle, joten ruuan saanti vaikeutuu ja ne ovat helpommin petojen lyödettävissä.
Nisäkkäillä on karvapeite kesällä ja talvella.Talvisin nisäkkäillä on talviturkki, joka on pidempi ja tuuheampi kuin kesäturkki, joten se on parempi lämmöneristäjä. Esimerkiksi jänikset vaihtavat talvella turkkinsa värin valkoiseksi, jolloin se toimii suojavärinä ja antaa suojan vihollisia vastaan. Pienet kasvinsyöjänisäkkäät kuten esimerkiksi metsähiiret ja peltomyyrät viettävät myös talven aktiivisena. Ne ovat niin ketteriä, että ne voivat talvisaikaan tunkeutua lumen alle ja etsiä sieltä ravintoa, esimerkiksi puiden kuorta. Ne käyttävät hyväkseen lumihangen eristävää vaikutusta, ja pysyvät maan rajassa mihin ne kaivelevat talvikäytäviä. Eräät kasvinsyöjänisäkkäät elävät suomalaisen talven yli talvihorroksessa. Talvihorroksen energialähteenä ovat ne ravintovarastot, jotka kerätään loppukesällä ja syksyllä. Talvihorroksessa eläimen ruumiinlämpötila laskee lähelle nollaa ja elintoiminnot hidastuvat mm. sydämen lyöntitiheys putoaa vain muutamaan kertaan minuutissa.
Rusakko on sopeutunut hyvin talveen. Tutkimusten mukaan se on nisäkkäistä paras lumella liikkuja , sillä hanki kantaa sitä parhaiten. Niinkuin jäljistäkin näkee rusakko ei uppoa lumeen.
Tehnyt: Jonna
Muokannut: Nea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti